Tulkoon valo(t)

Kun aloimme remppaamaan tätä asuntoa, oli tiettyjä asioita, jotka piti hoitaa heti kuntoon, ja tiettyjä asioita, jotka saivat hieman odottaa. Uusien valojen hankinta oli yksi näistä jälkimmäisistä. Kesällähän on luonnostaan niin valoisaa, että enemmän oli puutetta pimennysverhoista, kuin lisävalaistuksesta. Ripottelemalla jo olemassa olevat valaisimemme kriittisimpiin kohtiin (keittiö, vauvanhuone), pärjäsimme mainiosti. Tähän asti.
Nyt tunnelmavalaistus oli muuttunut iltaisin pimeässä hapuiluun - ei varsinaisesti se juttu, jota kaipaa tuomaan lisäjännitystä vauva-arkeen..! Niimpä lähdettiin kohti Vantaata, ja kaikkien miesten lempitavarataloa - Ikeaa!

Etsinnässä oli kahdet spottivalot olohuoneeseen, riippuvalaisin makuuhuoneeeen ja pöytälamppu vauvanhuoneeseen. Olohuoneen valojen kriteereinä oli valkoinen runko ja...siinäpä se. Spotit eivät oikeen koskaan ole jaksaneet kiinnostaa, ja nytkin pidin niitä välttämättömänä pahana matalahkossa olohuoneessamme, jonka riippuvalaisimet olisivat vetäneet tukkoon. Löydettiin Ikean viereisestä Kodin1:stä kuitenkin tavallista persoonallisempi malli, ja nyt olen kyllä tyytyväinen niihin. Vielä puuttuu seiniltä taulut, joita niillä korostaa, mutta pikkuhiljaa olohuone alkaa saada lisää kodikkuutta ja lämpöä. 

Toisena valaisimena olohuoneesta löytyy Eero Aarnion tuplakupla. Sen sain muutama vuosi sitten lahjaksi mieheltäni :) 

Seuraavaksi oli sitten riippuvalaisimen ja pöytälampun metsästys. Olin kyllä alustavasti katsonut netistä joitakin malleja, mutta visio saattaa muuttua paikan päällä ihmetellessä. Isäntä onnistuu muuten aina taktikoimaan Ikea-reissun niin, että aikaa pyörimiseen on mahdollisimman niukasti, ja ainakin ensimmäisen kerroksen mallihuoneet tulee juostua läpi. Iltapäivällä odottava neuvola-aika toimi tällä kertaa tulena hännän alla, ja mentiin vauhdilla alakerran "keräily osastolle". 

Makuuhuoneeseen etsin valkoista isohkoa riippuvalaisinta. Nyt varmaan kaikki sisustajaexpertit (jotka tietysti lukevat blogiani) pyörittelevät silmiään, mutta olin valmis hyväksymään sinne ihan sen perinteisen paperisen pallovalaisimen. Ainakaan en halunnut mitään liian krumeluuria tai raskasrakenteista. Kattokruunut ja kristallit oli siten poissuljettuja. Valitsemamme varjostin on rypytyksineen tyyliltään hieman romanttisempi kuin mitä olin aluksi suunnitellut. Musta johto antaa kuitenkin edes vähän särmää ja tarpeeksi yksinkertainen muoto miellytti silmää.  

Yöpöydän valaisin on tällä hetkellä jemmassa lattialla, koska sen läpinäkyvä varjostin läpäisee valon vähän turhankin kirkkaasti. 

Vauvanhuoneen lipaston päälle oli hakusessa pöytävalaisin. Itseltäni löytyi äitini taiteilijatädin tekemä varjostin, joka kaipasi tietysti jalkaa, mutta myös tuekseen toista varjostinta. Varjostin on muuten tehty leivinpaperista, joka on maalattu ja taiteltu. Aika helppo tapa muuttaa omien lamppujen ilmettä, jos vaan jaksaa alkaa kokeilemaan! Näitä varjostimia löytyy eri näköisinä ja kokoisina monien sukulaisteni kotoa. Täytyy joku kerta napata kuvia niistä ja esitellä tarkemmin. Halusin vauvan/lastenhuoneeseen jonkin värikkään ja ehkä hieman satumaisen valaisimen piristämään vaaleaa yleisilmettä. Kirkas lasijalka raikastaa kokonaisuutta, ja päällimmäisen varjostimen alla on miniversio makuuhuoneen isosta varjostimesta. Täytyy sanoa, että oon ihan rakastunut tohon yhdistelmään. Sopivan söpö, mutta kuitenkin ajaton.

Tämän huoneen katosta roikkuu vanha makuuhuoneenvalaisimemme, jonka pitsiä muistuttava pinta sopi nyt paremmin pienen tytön huoneeseen.

Vierashuoneen ja keittiön valaisimet on äidiltäni saatuja. Halusin keittiöön jonkun yksinkertaisen mallin. Aluksi haaveilin jostakin vanhasta tehdasvalaisimesta, jonka kulunut ja maskuliininen muotokieli toisivat vaihtelua keittiön ilmeeseen. Vielä en kuitenkaan sellaista löytöä ole tehnyt -koska löytö sen on oltava, jollen halua maksaa siitä omaisuutta- mutta ehkä vielä joskus. Muistin kuitenkin, että lapsuudenkodissani meillä oli keittiössä sellainen kiva simppeli valaisin, ja äitini vintiltä se kulkeutui meille. Parasta jossakin vanhassa esineessä on aina se, että sillä on itselle muistoarvoa ja tarina. 

Vierashuoneen varjostimella ei vielä montaa tarinaa ole kerrottavana, mutta sen väri ja malli sopivat huoneen teemaan. Varjostimesta lähtee valot päällä aika suuri kuvio. Jossakin muussa huoneessa se olisi saattanut olla liian levoton ja käydä pidemmän päälle kyllästyttämään. Nyt sitä tulee sen verran harvoin kuitenkin pidettyä päällä, että on ainoastaan hauska lisä ja yksityiskohta.

Vierashuoneen toisena valaisimena on tuon samaisen edellä mainitun taiteilijatädin minulle ylioppilaslahjaksi antaman rungon ja Pentikin varjostimen yhdistelmä. Se sopi väreiltään huoneeseen, ja erilaisia valonlähteitä yhdistelemällä pystyy muutella tunnelmaa ja kirkkautta. 

Näillä olisi nyt tarkoitus selvitä pimenevistä syysilloista, ja kotikin näyttää taas asteen enemmän kodilta. 
Tunnelmallista syksyä kaikille! :)