Juhlavalmisteluja

Meillä vietettiin lauantaina ristiäisiä. Päätin hyödyntää tilaisuutta suunnitella pitkästä aikaa kunnon juhlia, ja kokeilla korvan taakse laittamiani koristeluideoita. Aihe ei nyt varsinaisesti liity remontoimiseen, mutta omaa kotiahan laitetaan siellä vietettäviä onnellisia hetkiä varten. Joten tässä tunnelmia näistä juhlista, ja mahtuu joukkoon muutama monikäyttöisempikin sisustusidea.

Kutsukortit askartelin itse erilaisista lahjapapereista, serveteistä ja pitsinauhoista.

Mitään erikoisempia koristeita en väsäillyt, vaan päädyin käyttämään kukkia erilaisissa asetelmissa tuomaan viihtyvyyttä ja juhlan tuntua. Esimerkiksi tämä idea löytyi netistä:

Ja tässä oma versioni siitä. Lasipurkkeihin voi syksyllä laittaa esimerkiksi tuikut sisälle.

Toinen inspiraatiokuvani oli tämä:

Värimaailma sopi vierashuoneemme sävyihin, joten väsäilin kastepöydän tieltä sinne siirretylle olohuoneen pöydällemme tämän asetelman. Pulloja on tullut keräiltyä kirppareilta aina kun on osunut kiva yksilö silmään:

Olohuoneeseen ripustettiin kynttelikkö, joka toimitti tällä kertaa kukkamaljakon virkaa:

Vauvanhuoneeseen ja keittiönpöydälle tein ihan perinteiset kukkakimput. Kävimme torilta ostamassa hajuherneitä, neilikoita ja harsokukkaa. Niiden lisäksi ostin ihan citymarketista pari halppisruusukimppua. En halunnut tilata näitä asetelmia kukkakaupasta, koska ensinnäkin rakastan itse suunnitella ja asetella omin pikku kätösin. Toisekseen parilla viime kerralla en mielestäni ole saanut vastinetta rahoilleni, ja valikoima on ollut yllättävän suppea. Nyt sain sitten toteuttaa itseäni ja lompakkokin kiitti :)

Päivä oli ihana ja saatiin monta kaunista muistoa lisää. Tämä hempeily on hyvä päättää ristiäiskutsumme runoon:

Me isäsi kanssa seisottiin

 käsi kädessä tässä,
ja juteltiin ihan hiljaksiin: 

“No nyt se on elämässä.”

Sinä olit ihan pikkuinen, 

ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten 

kai ympäröi tätä lasta,

Ja perhoset, lintuset untuvapäät 

tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”

Sinä olit se ihme tietysti 

vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi. 

Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”, 

isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen. 

Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.

Kaarina Helakisa