lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulu

Viimeiset puolivuotta on kulunut hujauksessa, ja samaa vauhtia tuli joulu nyt vastaan. En siis pahemmin ehtinyt/jaksanut paneutua kodin koristeluun, vaikka niin olisin halunnutkin. Jotain pientä oli kuitenkin kiva saada esille, edes vähän tunnelmaa luomaan. Uusien koristeiden (ja huimien visioitteni toteuttamisen) sijaan kaivelin vanhat koristelaatikot varastosta, ja valkkasin niistä parhaat päältä. 

Aina joulukoristeita laittaessa miettii, että josko tänä jouluna laittaisi vain kultaisia koristeita, tai vain hopeisia, eikä aina kaikkia mahdollisia samaan syssyyn. Saman pohdinnan kävin mielessäni jälleen, mutta valikoiman pienuudesta johtuen jouduin päätymään perinteiseen punaiseen. Toki sillä saa ehkä kaikista nopeiten joulun tunnelmaa, ja pienetkin yksityiskohdat pomppaa esiin muusta sisustuksesta. Muistan kuinka joskus pienenä äidilläni oli samat mietteet koristelaatikoita esiin tuodessa, mutta kuinka kulta-teema romuttui hyvin nopeasti muiden (lue: minun) osallistuessa koristeluun ("ai eikö me muka laiteta TÄTÄ?! ..."tääkin on kyllä ihana!"...bye bye äidin suunnitelmat!). Jotenkin siitä kuitenkin aina muodostui lämmin ja kodikas, runsas ja ihana jouluinen tunnelma.

Siinä piilee toinen ongelmani. Samalla kun yritän välttää kaikkien varien yhteisen sekamelskan, tuppaan karsimaan koristeita ehkä vähän liiankin runsaalla kädellä, ja lopputulos jää jotenkin vaisuksi. Toki tällä kertaa syynä oli myös materiaalin puute (eteisessä seisoo tällä hetkellä kaksi laatikollista koristeita, joita EN hyväksynyt esille..!), eli kun karsii jo valmiiksi pienehköstä määrästä 3/4 pois, ei jää kauhean paljon millä koristella. Tässä kuitenkin muutama yksityiskohta meidän kodin joulusta :)
 



Old meets new. Eteisen kaapin päällä perintötonttu vahtii taloa, ja joulusukat sain siskoltani lahjaksi pari vuotta sitten. Keittiöön ripustin kaksi pitsinauhaa, joihin kiinnitin koristeita ja kortteja. Siihen ei ihan kauheasti painoa voinut laittaa, tai verhojen nauhat olisivat menneet täysin kieroon, mutta kehityskelpoinen idea ensijoulua ajatellen!




Päätin pitää koristeet pääasiassa vain eteisessä ja keittiössä, koska muissa huoneissa pienet piiperrykset olisivat vain hukkuneet muiden tavaroiden joukkoon tehden ilmeestä levottoman, ja näyttäneet äitini sanoin kuin "hajuvesi lihapullalla". Makuuhuoneeseen tosin laitoin nämä tyynynpäälliset, koska niitä ei tule kovin montaa kertaa vuodessa kaivettua esille :)


Ulko-ovea koristaa katajakranssi, joulukuusi löytyy terassilta, ja ikkunassa loistaa valkoinen joulutähti. Eli kaikki elementit kyllä on kohdillaan, vähän riisutummassa muodossa tällä kertaa. Onneksi päästään nauttimaan jouluntunnelmaa aattona kumpaankin mummolaan.
Sitten vähän haaveillaan (ja isäntä varmaan kauhistelee :D ). Ensi jouluksi olisi ihana oikeasti pitäytyä jossain väriteemassa, ja tällä hetkellä päässäni pyörii vaan visiot ihanasta kultaisesta joulusta.

 En siis tarkoita tätä:

kuva: pinterest


Vaan ennemminkin tätä:

kuva: theperfectpalette.com

 Kultaa, luonnonvalkoista, kuusenvihreää ja ruskeaa. 

kuva: Lauren Conrad

kuva: harpersbazaar.com

kuva: ruffledblog.com

Sopiva yhdistelmä karheutta ja kimallusta, runsautta ja herkkiä yksityiskohtia. Tarkoitus ei ole kopioida kuvien koristelua kirjaimellisesti, mutta värimaailmaa ja ideoita voisi toteuttaa omaan kotiin sopivalla tyylillä. En siis edelleenkään halua kuorruttaa kotiamme jenkkityyliin lattiasta kattoon, mutta aion kyllä panostaa koristeluun astetta tätä joulua enemmän. Onneksi koristeet on vain yksi joulun (ihanista) puolista, ja kaikilta muilta osin tämä on jo nyt paras joulu mitä olen saanut viettää. 

Siispä syödään, rentoudutaan ja nautitaan rakkaista ihmisistä ympärillämme. Ihanaa joulunaikaa kaikille!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Vauvan huone

Tässä hieman päivitystä vauvan huoneen tämänhetkisestä ilmeestä. Halusin talven tullen saada vähän lämpöä vaaleaan värimaailmaan, ja on tullut tehtyä joitakin kalustehankintojakin. Vaaleahan tuo yleisilme on edelleen, mutta kirkkaimmat yksityiskohdat on vaihtuneet hieman murretumman sävyisiin. 

Sain idean, että haluan huoneeseen vaatepuun, johon voin laittaa esille ja säilyttää tytön näteimpiä vaatteita. Hän kasvaa niin nopeasti, että joitain ehtii käyttää vain kerran tai pari, ja sen jälkeen ne tulisi pakata pois tilaa viemästä. Appiukkoni reippaana ja taitavana osasi rakentaa sellaisen, ja siitä tuli ihana! Alle jäi sopivasti tilaa leluarkulle.




 

Vaatepuun sävyt toistuvat muuallakin huoneessa. Lattialle löytyi ihana marjasorbetin värinen räsymatto tori.fi:n kautta. Superstarit on saatu ystävältäni, ne odottaa että jalka hieman kasvaa ja kantaa :)





Lampunvarjostin vaihtui samalla hempeämmän sävyiseen, tällä kertaa äitini tekemään. Siinä vaihtelevat beigen, pinkin ja vadelman sävyt hieman sinisillä ja sammaleen vihreillä aksenteilla.







Hoitopöydän toiseen reunaan ompelin vanhasta lakanasta tuollaisen verhon, ettei kaikki vaipat ja tavarat paista ensimmäisenä silmään.




 Huone ei ole mikään kauhean iso, joten mitään kovin massiivisia säilytysratkaisuja ei ole voinut sinne ajatella. Vaihdoin vanhan makuuhuoneen tv-tasoa toimittaneen hyllykön nyt sinne, ja päällystettiin anopin kanssa vanhoja säilytysrasioita kankaalla sopimaan uuteen sävymaailmaan. 




Seinille ei myöskään olisi sopinut mitkään kovin syvät hyllyt, ja löydettiinkin Ikeasta tuollaiset valokuville tarkoitetut listat, joihin saa sopivan määrän kevyitä koriste- ja muistoesineitä, sekä valokuvia (kunhan joskus saan aikaiseksi kehitettyä ja kehystettyä niitä..!).







Verhot on samat kuin aikaisemminkin, 
mutta vähän erilailla aseteltuna. 









Mistä on pienen tytön huone tehty? Ruseteista, sydämistä, pinkistä ja pitsistä. Niistä on tämän pienen tytön huone tehty!

torstai 30. lokakuuta 2014

WC:n makeover

Täällä ollaan taas! Viime kirjoituksesta onkin päässyt vierähtämään hetki.  Pikku neiti kasvaa niin kovaa vauhtia, että päivät vaan hujahtaa ohi hetkessä. Hän on tullut siihen ikään, kun menohaluja löytyy, ja kaitsemiseen tarvitaan todellakin molemmat kädet. Ihan pelkkä fyysinen kasvukin tekee jo sen, ettei vain enää jaksa kannatella häntä yhdellä kädellä (aikaisemmin tuli monesti istuuduttua, laitettua pikkuinen aterioimaan, ja kirjoitettua toisella kädellä). Siihen kun lisää hänen heränneen kasvun ympäristöään kohtaan, on pitelemisessä täysi työ. Ja tietysti ihana niin, mutta kaikkea muuta äidin omaa toimintaa se vastaavasti hidastaa. Toinen syy on se, että perfektionistina haluaisi aina esitellä valmiita kokonaisuuksia, eikä vaan pieniä yksityiskohtia sieltä täältä. Olisi hienoa saada jokin projekteista täysin valmiiksi, ja esimerkiksi vertailla ennen ja jälkeen kuvia. Juuri nyt se ei kuitenkaan onnistu. Vauvanhuone odottaa, että saadaan jossain vaiheessa pinnasänky siirrettyä sinne. Makuuhuone odottaa, että saadaan pinnasänky pois. Ja muut huoneet...No ne odottaa lottovoittoa. Niimpä tämän hätähousun on tyytyminen etenemään askel kerrallaan, ja tällä kertaa ajattelin esitellä wc:n alkuun päässyttä make overia.

Meillähän on kaksi vessaa, ja nyt käsittelyyn on päässyt niistä hieman modernimpi. Tai moderni on kyllä aika väärä sana kuvaamaan sitä ihanine vihreine laatoituksineen ja boordeineeen, mutta verrattuna toiseen vessaamme, jonka seinämateriaali on VAALEANSININEN TAPETTI, se on edes jonkun verran uudenaikaisempi..! Noh, niin huikealta kuin tuo retro-vessaksikin nimetty wc kuullostaakin, palaamme sen pariin joku toinen kerta.

Tämä toinen wc on laatoitettu joskus 2000-luvun alussa (hullua, että se edelleenkin tuntuu ja kuullostaa siltä, että siitä olisi vain hetki, vaikka oikeasti tuostakin on jo yli kymmenen vuotta..!).  Laatoitus on ihan siisti, ja vaikkei väri ja tyyli ole ihan meidän makuun, ei budjetissa tällä hetkellä ole tilaa kylppäriremontille. Siispä vihreällä mennään ja yritetään tuunata se niin siedettäväksi kuin mahdollista! Erikoisilta virityksiltä ei tässäkään huoneessa ole vältytty. Jaksaa kyllä aina ihmetyttää kuka vailla minkäänlaista maalaisjärkeä oleva henkilö tämänkin asunnon on suunnitellut. Niin paljon kuin kotiamme rakastankaan, on vastaan tullut jo liuta päättömyyksiä. Varmaan mainitsinkin tästä jo joskus, mutta esimerkiksi keittiön rakenteisiin oli jätetty liian iso aukko 45 senttiselle astianpesukoneelle, mutta liian pieni aukko normaalille 60 senttiselle koneelle. Toiseen reunaan seinän viereen rakennetta oli kuitenkin listan taakse jätetty tuo parin sentin tila ihan tyhjän pantiksi. Onneksi pienellä säädöllä saatiin isompi kone paikoilleen, mutta voi tuota suunnittelun lahjakkuutta kerrassaan.

Noh, täällä vessassa sitä todisti seinään asennettu kaappi, jonka käyttäjäksi oli ilmeisesti ajateltu jotain laihaa ja notkeaa jättiläistä. En jostain syystä ottanut kunnollisia kuvia kaapista, yritin varmaan vaan olla ajattelematta koko asiaa. Tuossa yhdessä siitä näkyy vilaus etukulmasta. Siispä yritän nyt kuvailla sitä mahdollisimman hyvin. Se oli siis pyykinpesukoneen yläpuolella, ja sisälsi pyykkikorin sekä yhden tavallisen hyllyn. Kaapin ovi aukesi 45 astetta niin, että päästäkseen kaapille piti ujuttautua oven ja lavuaarin väliin. Sinne päästyään olisi pitänyt donkata saadakseen vaatteita pyykkikoriin, ja niiden sieltä pois saaminen olisi ollut melkein sula mahdottomuus. En tiedä miten edellinen (iäkäs) asukas oli tuota kaappia käyttänyt, kun sevtuotti meillekin ongelmia. Tätä lukiessani huomaan kuinka epäselvältä kuvailuni kuullostaa, joten tässä pari kuvaa helpottamaan hahmottamista:





Hahaa. Yöllä, vasemmalla kädellä piirretty hahmotelma kaapista. Ihan vinksahtanut, mutta menkööt!



Ja tässä sama kuva, jossa siis kaappi-ihanuus revitty pois. Tämän jälkeen katto ja seinälevyt maalattiin puhtaan valkoisiksi, ja myös kattolistat vaihtui valkoisiin (ne kun piti irroittaa maalauksen tieltä. Muut listat tulevat vaihtoon joskus myöhemmin...)




Kaapin takaahan ei YLLÄTYS oltu laatoitettu wc:n päivityksen yhteydessä, joten takaseinä ja toinen sivuseinä piti jättää paikoilleen. Niihin päätettiin laittaa avohyllyt, joihin saisin levittää purkkini ja purnukkani ihan vapaasti. Yleensä pidän hieman maalaisromanttisesta tyylistä, mutta vessan värityksen vuoksi koin, että siitä olisi tullut liian imelä ja krumeluuri hempeillä somisteilla ja säilytysratkaisuilla. Siksi värimaailmaksi valikoitui normaalisti hieman vieroksumani puna-musta-valkoinen. Se jotenkin leikkaa tuon jo vähän vanhanaikaisen laatta-/boordimallin pehmeän lookin ja raikastaa kokonaisuutta. Osan tuotteista jätän hyllyille esille, ja osa menee jemmaan nahalla päällystettyihin laatikoihin. Nämäkään ei vielä ole täysin valmiissa ulkoasussaan, mutta tässä kuitenkin kuvia uusista avohyllyistäni.








Tarkoituksena olisi päivittää wc:n värimaailma niiltä osin kuin mahdollista noiden hyllyjen kanssa yhdenmukaiseksi. Vanha ruskea, rottinkipyykkikori sai jo lähteä, ja hankin siihen tuon kuvassa näkyvän mustan, neliönmallisen tilalle. Ostoslistalla ovat ainakin sirompi musta roskis ja lisää tummia käsipyyhkeitä. Jossain vaiheessa ehkä saan peili- ja allaskaapit uusittua, nyt en ruvennut niitä kuvailemaan, koska ovat niin tylsät :D 

Seuraavaksi olisi sitten vuorossa kai lastenhuonepäivitys. Sänky majailee vielä toisessa huoneessa, mutta muita kalusteita on tullut hankittua ja tuunattua, ja muutenkin vaihdettua sävymaailmaa vähän pehmeämpään. Lisäksi on tullut tehtyä taas joitakin ihania vanhoja löytöjä! Niistä ensi kerralla lisää ;) 




maanantai 15. syyskuuta 2014

Kirpparilöydöistä ja kirkkaudesta

Viime viikkoina on taas tullut tehtyä muutama huikea kirpparilöytö täydentämään sisustusta. Keittiönpöydällä tähän asti majaillut tietokoneeni haluttiin pois tieltä vierashuoneeseen, ja sille alettiin etsiä jotakin vähän erikoisempaa pöytää. Ei siis mitään uudistuotantoa Ikeasta tällä kertaa. Erilaisia vaihtoehtoja miettiessämme saatiin ahaa-elämys, kun nähtiin kuva uusiokäyttöön otetusta vanhasta singer-pöydästä. Ollaan vähän sellaisia, että vision tultua sitä pitää heti alkaa toimimaan. Idea etenikin hetkessä toteutusvaiheeseen, kun eräältä kirpputorilta löytyi oikean näköinen pöytä koneineen päivineen. Toivomuksena oli mustat rautajalat, ja sellaisen yksilön osuttua kohdalle ostettiin se pois pyörimästä. Itse kone irrotettiin, ja appiukko askarteli sen jäljiltä jääneeseen aukkoon levystä oikean kokoisen palan. Näin tasolle mahtuu täydellisesti kone sekä hiiri. Terassin jäljiltä oli jäänyt ruskeaa petsiä, jolla pala saatiin sävyltään sopimaan tason väriin (vaikka noissa kuvissa se näyttää jostain syystä paljon vaaleammalta...noh, jää jokatapauksessa koneen alle). Voilà, persoonallinen tietokonepöytä valmiina käyttöön!





Pöytä tarvitsi toki kaverikseen tuolin. Tämmöinen vanha puutuoli tuli vastaan eräällä toisella kirpparilla, ja löysi tiensä kotiimme. Siihen tehtiin samasta kankaasta sohvan kanssa pehmuste, joka kiinnitettiin vanhoilla käsinvirkatuilla pitseillä tuoliin kiinni. Nyt kelpaa blogia päivitellä omassa tietokonenurkkauksessa :)





Kolmas kirppislöytö tuli ihan sattumalta vastaan, kun appivanhempani olivat jälleen jollain kirppiksellä kiertelemässä aikansa kuluksi. Oon niin paljon ilmeisesti hehkuttanut heille(kin) minkälaista tyyliä haen kotiimme, että tiesivät taas heti laittaa viestiä tämän osuessa silmään. Tämä avainkaappi tai renginkaappi hakee vielä paikkaansa, mutta jonnekin vierashuoneessa se tulee sijoittumaan. Se on niin ihanan värinen, ja ruostuneet yksityiskohdat kruunaa kokonaisuuden. 




Toisenlaisia kirppislöytöjä tein itse viime viikolla, kun eräänä päivänä totesin, että pikku neiti oli kasvanut kaikista vaatteistaan ohi. Tai ainakin siltä se tuntui, kun vedin viidettä potkupukua päälle, ja sekin tuntui kirraavan. En ole koskaan oikein jaksanut etsiä itselleni vaatteita kirppareilta. Jotenkin se tavaran paljous on sokaissut, ja alkuinnostuksen jälkeen en olekaan pystynyt löytämään helmiä sekasorron joukosta. Vauvanvaatteet on kuitenkin asia erikseen. Pikkuiset kasvaa niin nopeasti, että monet myynnissä olevista vaatteista on ollut päällä vain pari kertaa, tai usein jopa täysin käyttämättömiä. Raskausaikana kokosin alustavasti vaatevarastoa pientä varten, ja sillä keikalla sain 46 vaatetta 50 eurolla. Tällä täydennyskerralla sain 16 kahdellakympillä. Esimerkiksi tää lyhythihainen body oli täysin koskemattoman oloinen, ja ihanan raikas ilmestys. Neiti aurinkoinenkin tykkää!





Nyt kun tietokoneeni on siirretty vierashuoneeseen, oon huomannut miten ihana valo aamulla auringon noustessa meidän asunnossa on. Erityisesti tälläisinä kirkkaina syysaamuina siinä on jotain lumoavaa. Sen inspiroimana räpsin tänään muutamia kuvia.






 









Ulkona saatiin nauttia samasta kirkkaudesta. Tällaisia syyspäiviä lisää kiitos!