Kirpparilöydöistä ja kirkkaudesta

Viime viikkoina on taas tullut tehtyä muutama huikea kirpparilöytö täydentämään sisustusta. Keittiönpöydällä tähän asti majaillut tietokoneeni haluttiin pois tieltä vierashuoneeseen, ja sille alettiin etsiä jotakin vähän erikoisempaa pöytää. Ei siis mitään uudistuotantoa Ikeasta tällä kertaa. Erilaisia vaihtoehtoja miettiessämme saatiin ahaa-elämys, kun nähtiin kuva uusiokäyttöön otetusta vanhasta singer-pöydästä. Ollaan vähän sellaisia, että vision tultua sitä pitää heti alkaa toimimaan. Idea etenikin hetkessä toteutusvaiheeseen, kun eräältä kirpputorilta löytyi oikean näköinen pöytä koneineen päivineen. Toivomuksena oli mustat rautajalat, ja sellaisen yksilön osuttua kohdalle ostettiin se pois pyörimästä. Itse kone irrotettiin, ja appiukko askarteli sen jäljiltä jääneeseen aukkoon levystä oikean kokoisen palan. Näin tasolle mahtuu täydellisesti kone sekä hiiri. Terassin jäljiltä oli jäänyt ruskeaa petsiä, jolla pala saatiin sävyltään sopimaan tason väriin (vaikka noissa kuvissa se näyttää jostain syystä paljon vaaleammalta...noh, jää jokatapauksessa koneen alle). Voilà, persoonallinen tietokonepöytä valmiina käyttöön!

Pöytä tarvitsi toki kaverikseen tuolin. Tämmöinen vanha puutuoli tuli vastaan eräällä toisella kirpparilla, ja löysi tiensä kotiimme. Siihen tehtiin samasta kankaasta sohvan kanssa pehmuste, joka kiinnitettiin vanhoilla käsinvirkatuilla pitseillä tuoliin kiinni. Nyt kelpaa blogia päivitellä omassa tietokonenurkkauksessa :)

Kolmas kirppislöytö tuli ihan sattumalta vastaan, kun appivanhempani olivat jälleen jollain kirppiksellä kiertelemässä aikansa kuluksi. Oon niin paljon ilmeisesti hehkuttanut heille(kin) minkälaista tyyliä haen kotiimme, että tiesivät taas heti laittaa viestiä tämän osuessa silmään. Tämä avainkaappi tai renginkaappi hakee vielä paikkaansa, mutta jonnekin vierashuoneessa se tulee sijoittumaan. Se on niin ihanan värinen, ja ruostuneet yksityiskohdat kruunaa kokonaisuuden. 

Toisenlaisia kirppislöytöjä tein itse viime viikolla, kun eräänä päivänä totesin, että pikku neiti oli kasvanut kaikista vaatteistaan ohi. Tai ainakin siltä se tuntui, kun vedin viidettä potkupukua päälle, ja sekin tuntui kirraavan. En ole koskaan oikein jaksanut etsiä itselleni vaatteita kirppareilta. Jotenkin se tavaran paljous on sokaissut, ja alkuinnostuksen jälkeen en olekaan pystynyt löytämään helmiä sekasorron joukosta. Vauvanvaatteet on kuitenkin asia erikseen. Pikkuiset kasvaa niin nopeasti, että monet myynnissä olevista vaatteista on ollut päällä vain pari kertaa, tai usein jopa täysin käyttämättömiä. Raskausaikana kokosin alustavasti vaatevarastoa pientä varten, ja sillä keikalla sain 46 vaatetta 50 eurolla. Tällä täydennyskerralla sain 16 kahdellakympillä. Esimerkiksi tää lyhythihainen body oli täysin koskemattoman oloinen, ja ihanan raikas ilmestys. Neiti aurinkoinenkin tykkää!

Nyt kun tietokoneeni on siirretty vierashuoneeseen, oon huomannut miten ihana valo aamulla auringon noustessa meidän asunnossa on. Erityisesti tälläisinä kirkkaina syysaamuina siinä on jotain lumoavaa. Sen inspiroimana räpsin tänään muutamia kuvia.

 

 

Ulkona saatiin nauttia samasta kirkkaudesta. Tällaisia syyspäiviä lisää kiitos!