Kukkia, kukkia!

Hyppään suoraan asiaan, koska taaperon ja työn lisäksi ei jää kauheasti aikaa kirjoitella blogeja, ja NYT mulla on ihana vapaa hetki jakaa viimeaikojen kuulumisia. Tää kirjoitus jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Terassi oli saatu valmiiksi, ja nyt sinne on hankittu hieman kalusteita ja kasveja.

Alunperinhän pihaa reunustivat suuret kuunliljat, jotka kaivettiin kokonaan pois ja vietiin isompiin pihoihin kasvamaan. Haluan monia erilaisia kasveja ja kukkia, ja ne veivät kaiken tilan kukkapenkistä, vaikka ihan hienoja olivatkin. Haaveena olisi saada runsas ja vehreä kukkapenkki, josta pystyy napsimaan kukkia myös sisälle maljakkoon. Hankalinta sellaisessa on mulle ainakin kärsivällisyys, koska perennojen kasvu kunnollisiksi kestää jopa vuosia, ja pihan laitto alusta alkaen on hieman kokeilua. Jotkut kukat innostuvat heti juurtumaan ja kasvamaan, mutta toisia täytyy kaivaa ylös ja kokeilla uusia lajikkeita.

Jos Pinterestissä täydellisten puutarhakuvien kuolaamista ei lasketa, niin kasvien etsintä alkoi n. kuukausi sitten, kun sain lahjaksi liput Pihapiiri-messuille Lahden messukeskukseen. Messut sinänsä olivat aika pienet, tai ainakin tuo kukkapuoli oli käytännössä vain yhden hallin kokoinen, mutta kaksin käsin sieltäkin löytyi kotiinviemisiä.

Päätin keskittyä oikeastaan vain perennojen etsintään. Mukaan tarttui mm. kolme erilaista unikkoa, lemmikkejä, kärhö ja pioni. Mun kukkamaku on siis aika romanttinen. Tykkään herkkyydestä ja pienistä yksityiskohdista, joita ei ehkä ensi vilkaisulla huomaa. Rönsyilystä, köynnöksistä ja keveydestä. Yhden kukan muhkeasta kerroksellisuudesta, ja toisen riisutusta yksinkertaisuudesta. Väreiksi omaan puutarhaan valitsin näin "ekalla kierroksella" perinteistä valkoista, vaaleanpunaista, pinkkiä ja sinistä. Niitä voi sitten jatkossa korostaa vaikka pilkahduksilla punaista ja oranssia.

Kotona kukat sai odottaa pari päivää autotallissa otollista istutushetkeä, ja sitten päästiin mylläämään.

Aikaisemmin oli anoppi käynyt jo siirtämässä omat villiviininsä uudelle paikalleen, jossa ne ja kährö nyt vain odottelevat pergolan rakentumista.

Oon erityisen innoissani siitä pionin taimesta, jonka messuilta löysin. Aika paljon on puutarhamyymälöissä tarjolla vaan ihan peruslajikkeita, vaikka Suomessakin pioneita kasvatetaan vaikka minkä kokoisia ja näköisiä. Ihastuin tämän 'Jan van Leeuven' -lajikkeen yksinkertaiseen, suureen kukintoon Pionien Kodin nettisivuilla, ja olikin ilo bongata sen taimi messuilta. Omani on vielä kasvuvaiheessa, mutta täysikasvuinen kukinto näyttää tältä:

Kaikki pionien ja kaunopunahattujen kuvat via Pinterest by unknown.

Tuon kaveriksi saatiin äiskältä lahjaksi (samaisilta messuilta) toinen pionin taimi 'Angel Cheeks', jonka kukinto on hempeän vaaleanpunainen ja superkaunis:

Ja koska pihalla EI KOSKAAN voi olla liikaa pioneita, löytyy sieltä nyt myös ihan se perinteinen "mummon pioni" 'Sarah Bernhardt':

Tän jälkimmäisen ostin juurakkona, joten sen kasvu ja kehitys on vielä kysymysmerkki. Onnekseni ja pienten hihkuntojen saattelemana voin sen sijaan todeta, että nuo "messupionit" on alkaneet tosi hyvin jatkaa kasvuaan maassa. Samoin kaikki unikonjuurakot puskee jo vihreää lehdenalkua mullan läpi: Jippii!

Näiden joukkoon haluaisin kukkia, jotka erityisesti houkuttelee perhosia. Ostin kaunopunahatun siemeniä, kasvatin niitä vierashuoneen hyllyllä sirkkalehti-asteelle, ja tänään sain ne maahan. Ne kyllä vaikutti aika reppanoilta, joten en tiiä mitä niistä on parin päivän päästä jäljellä (kun yöt on vielä aika kylmiä ja vettä piisaa...) Mutta jollain tapaa mä niitä vielä hankin!

Meijän kukkapenkki on muodoltaan L-kirjain ylösalaisin - lyhyt pätkä talon seinää vasten, ja hieman pidempi naapurin aitaa vasten. Nää edellämainitut on laitettu siihen talon seinää reunustavalle pätkälle, ja se toinen puoli on varattu syksyllä istutettavia sipuleita varten. Maahan ei siis ihan kauheesti vielä tullut perennoja, katotaan sit mitkä noista selviää ja mitkä ei..!

Sen sijaan kesäkukkia onkin tullut hankittua parin viikon aikana muutama ruukullinen. Ne siis kasvavat terassilla, ja ovat yhden kesän ilo. En tiiä miten mua ei oo koskaan viety Kaijansinkon puutarhalle, mutta nyt pääsin sinne viikko sitten ekaa kertaa, ja on kyllä viherpiipertäjien unelma.

Tuolla ekalla kerralla ostin mm. erilaisia yrttejä isoon ja vanhaan, appiukon korjaamaan saaviin, jonne laitoin myös aikaisemmin siskoltani saadut yrtit.

Tänään oli aikaa ajella puutarhalle uudemman kerran, ja mukaan lähti mm. pelargonioita, salvia, diana, lobelia, marketta ja kosmoskukka.

 Ulko-oven viereen löytyi ihana amppeli violetin eri sävyissä:

Kukkien lisäksi ostettiin terassille muutama viikko sitten sohva. Tarpeeksi suurella kalusteella saatiin kaivattua tunnelmaa ja pesämäisyyttä. Uusien päällisten kanssa kokonaisuus näyttää nyt tältä:

Sohvatyynyt on kaksipuoleiset, puoliksi violetit ja puoliksi turkoosit. Voi sitten vaihdella fiiliksen mukaan! Ja niin ihana kuin niiden valkoinen originaali väri olikin, niin ei se kovin käytännöllinen ollut. Maata tonkivan koiran ja maata tonkivan taaperon kanssa se olis hyvin pian näyttänyt kovin erilaiselta..!

Ja löytyy meidän pihalta kolmaskin (tai neljäs, jos mun mylläykset lasketaan) tonkija: Simo. Simo oli vieraanamme jo syksyllä, ja nyt Simo on tehnyt come backin. Epäilen, että se on talvehtinut jossain meijän terassin alla, ja näin kesän korvalla kaivautunut kolostaan. Diegon ja Simon yhteiselo ei vielä oo ihan mutkatonta, eikä todellakaan äänetöntä, mutta oon silti ihan iloinen meijän omasta pikku sähisijästä.

 

Jos mun kirjoitustahti jatkuu samana, kuin nyt pari kuukautta, niin ens kerralla meijän pihan pitäiskin olla sit jo täydessä kukoistuksessaan (one hopes!) :D Tosin nythän mä jäänkin kohta jo kesälomalle kokonaista neljäksi viikkoa, joten älkää pelästykö jos päivitys tuleekin vähän nopeammin.

Mikäli mun kukista on jotkut enää jäljellä. 

Mikäli Simo ei oo natustellu mun pikkuruisia perennanalkuja.

 Mikäli mä ikinä maltan tulla tuolta pihalta enää sisälle.

Ah <3