maanantai 15. syyskuuta 2014

Kirpparilöydöistä ja kirkkaudesta

Viime viikkoina on taas tullut tehtyä muutama huikea kirpparilöytö täydentämään sisustusta. Keittiönpöydällä tähän asti majaillut tietokoneeni haluttiin pois tieltä vierashuoneeseen, ja sille alettiin etsiä jotakin vähän erikoisempaa pöytää. Ei siis mitään uudistuotantoa Ikeasta tällä kertaa. Erilaisia vaihtoehtoja miettiessämme saatiin ahaa-elämys, kun nähtiin kuva uusiokäyttöön otetusta vanhasta singer-pöydästä. Ollaan vähän sellaisia, että vision tultua sitä pitää heti alkaa toimimaan. Idea etenikin hetkessä toteutusvaiheeseen, kun eräältä kirpputorilta löytyi oikean näköinen pöytä koneineen päivineen. Toivomuksena oli mustat rautajalat, ja sellaisen yksilön osuttua kohdalle ostettiin se pois pyörimästä. Itse kone irrotettiin, ja appiukko askarteli sen jäljiltä jääneeseen aukkoon levystä oikean kokoisen palan. Näin tasolle mahtuu täydellisesti kone sekä hiiri. Terassin jäljiltä oli jäänyt ruskeaa petsiä, jolla pala saatiin sävyltään sopimaan tason väriin (vaikka noissa kuvissa se näyttää jostain syystä paljon vaaleammalta...noh, jää jokatapauksessa koneen alle). Voilà, persoonallinen tietokonepöytä valmiina käyttöön!





Pöytä tarvitsi toki kaverikseen tuolin. Tämmöinen vanha puutuoli tuli vastaan eräällä toisella kirpparilla, ja löysi tiensä kotiimme. Siihen tehtiin samasta kankaasta sohvan kanssa pehmuste, joka kiinnitettiin vanhoilla käsinvirkatuilla pitseillä tuoliin kiinni. Nyt kelpaa blogia päivitellä omassa tietokonenurkkauksessa :)





Kolmas kirppislöytö tuli ihan sattumalta vastaan, kun appivanhempani olivat jälleen jollain kirppiksellä kiertelemässä aikansa kuluksi. Oon niin paljon ilmeisesti hehkuttanut heille(kin) minkälaista tyyliä haen kotiimme, että tiesivät taas heti laittaa viestiä tämän osuessa silmään. Tämä avainkaappi tai renginkaappi hakee vielä paikkaansa, mutta jonnekin vierashuoneessa se tulee sijoittumaan. Se on niin ihanan värinen, ja ruostuneet yksityiskohdat kruunaa kokonaisuuden. 




Toisenlaisia kirppislöytöjä tein itse viime viikolla, kun eräänä päivänä totesin, että pikku neiti oli kasvanut kaikista vaatteistaan ohi. Tai ainakin siltä se tuntui, kun vedin viidettä potkupukua päälle, ja sekin tuntui kirraavan. En ole koskaan oikein jaksanut etsiä itselleni vaatteita kirppareilta. Jotenkin se tavaran paljous on sokaissut, ja alkuinnostuksen jälkeen en olekaan pystynyt löytämään helmiä sekasorron joukosta. Vauvanvaatteet on kuitenkin asia erikseen. Pikkuiset kasvaa niin nopeasti, että monet myynnissä olevista vaatteista on ollut päällä vain pari kertaa, tai usein jopa täysin käyttämättömiä. Raskausaikana kokosin alustavasti vaatevarastoa pientä varten, ja sillä keikalla sain 46 vaatetta 50 eurolla. Tällä täydennyskerralla sain 16 kahdellakympillä. Esimerkiksi tää lyhythihainen body oli täysin koskemattoman oloinen, ja ihanan raikas ilmestys. Neiti aurinkoinenkin tykkää!





Nyt kun tietokoneeni on siirretty vierashuoneeseen, oon huomannut miten ihana valo aamulla auringon noustessa meidän asunnossa on. Erityisesti tälläisinä kirkkaina syysaamuina siinä on jotain lumoavaa. Sen inspiroimana räpsin tänään muutamia kuvia.






 









Ulkona saatiin nauttia samasta kirkkaudesta. Tällaisia syyspäiviä lisää kiitos!










perjantai 12. syyskuuta 2014

Syystunnelmia

Rempparintamalla eletään nyt hieman suvantovaihetta, kun vauhdikkaan kesän jälkeen ns. isoimmat jutut on saatu valmiiksi. Vielä on kuitenkin monia muutoskohteita jäljellä, kuten molemmat vessat ja keittiö. Lisäksi huoneiden sisustamisessa on paljon tekemättä. Nyt edetään kuitenkin vauvan ehdoilla, ja rauhallisemmalla tahdilla. Kesällä oli kiire saada mahdollisimman paljon valmiiksi, ettei tarvitse vastasyntyneen kanssa elää keskellä maalin hajua ja remonttipölyä. Nyt on sitten aikaa kartutella remonttibudjettia ja edetä vähän kerrallaan. Niimpä jatkossa saattaa remppapäivitysten joukkoon eksyä tälläisiä fiilistelypätkiä ihan meidän perus arjesta ja puuhasteluista.

Syksy on saapumassa Myllytiellekin, ja tällä viikolla ollaan saatu nauttia niin aurinkoisista päivistä, kuin vähän synkemmistäkin. Järkkäri on kaivettu hetken hiljaiselon jälkeen varastosta. Sen ansiosta sateinenkaan päivä ei käy masentamaan, erilaisten sääolosuhteiden tuodessa mukanaan erilaisia tunnelmia ja kuvauskohteita.

Viikko alkoi meillä roskien keräys -reissullaMonta kertaa on tullut päiviteltyä maahanheitettyjen roskien määrää koiraa ja vauvaa ulkoiluttaessani, ja nyt vihdoin muistin/päätin kantaa korteni kekoon puhtaamman asuinalueen puolesta. Niimpä roskapussi matkaan mukaan ja menoksi!







Itse olen todella eläin- ja luontorakas, enkä pysty edes purkkaa heittämään muualle kuin roskikseen (ryteiköstäkin saattaa pikkulintu sen napata nokkaansa ja joutua pulaan). Hieman neuroottista tiedän kyllä :)Jokatapauksessa puolentunnin lenkin jälkeen oli pussi täynnä, mieli hyvä, ja luonto edes vähän puhtaampi.

Alkuviikko oli aurinkoinen, ja siten oivallinen puutarhavakoilulle. Tulipa todettua, että sadonkorjuukausi on todella täällä, ja nää ihmiset hukkuu omenoihin! Pakahtumaisillaan olevat puut on kyllä upea näky puutarhoissa, joissa kukkaloisto on saanut väistyä syksyn tieltä.







Puut ja nurmikot on aivan täynnä, ja monet ovatkin keränneet niitä katujen varsille koreihin ohikulkijoita varten. Meidän pihassa ei ole omenapuuta, joten näistä on kiva lenkkeillessä napata omena tai kaksi!




Meidän pihaan ei juurikaan olla koskettu terassin laiton jälkeen. Sain takapihalle kuitenkin anopilta vanhan maitotonkan, joka toimi hienona telineenä mansikallemme. Etupihan amppelikukan vaihdoin nyt syksyksi callunoihin.




 
Keskiviikkona meillä oli taloyhtiön kakkukahvit aidan maalajaisten kunniaksi. Meidän taloyhtiöönhän kuuluu siis meidän perheen lisäksi kourallinen mummoja ja pappoja. Aurinkoinen iltapäivähetki meni mukavasti rupatellessa mm. kuolleesta veljestä, kuolleesta miehestä, siitä kuka seuraavaksi kuolee, ja mitä kohtaa kenelläkin kolotti :) Myöhemmin harmittelivat, että vasta meidän lähdön jälkeen oli tullut puhe iloisemmista asioista, kuten lavatansseista. Noh, hauskoja tyyppejä kaikki,  ja oli hyvä ilma sekä hyvää kakkua!






Mini näyttää muuten ihan nukelta tuossa kuvassa :o


Noh, loppuviikkoon mahtui yksi sumuisempikin aamu, 
jolloin sain napsittua nämä kuvat. 
Niissä on jotenkin ihanan rauhallinen tunnelma.









Kaiken kaikkiaan taas yksi ihana viikko takana. Ei mitään isoja juttuja, mutta arjen pieniä iloja täynnä. Eräänä iltana saimme vielä nauttia tästä kauniista sateenkaaresta:





Somewhere over the rainbow skies are blue, 
and the dreams that you dare to dream really do come true.










perjantai 5. syyskuuta 2014

Tulkoon valo(t)

Kun aloimme remppaamaan tätä asuntoa, oli tiettyjä asioita, jotka piti hoitaa heti kuntoon, ja tiettyjä asioita, jotka saivat hieman odottaa. Uusien valojen hankinta oli yksi näistä jälkimmäisistä. Kesällähän on luonnostaan niin valoisaa, että enemmän oli puutetta pimennysverhoista, kuin lisävalaistuksesta. Ripottelemalla jo olemassa olevat valaisimemme kriittisimpiin kohtiin (keittiö, vauvanhuone), pärjäsimme mainiosti. Tähän asti.
Nyt tunnelmavalaistus oli muuttunut iltaisin pimeässä hapuiluun - ei varsinaisesti se juttu, jota kaipaa tuomaan lisäjännitystä vauva-arkeen..! Niimpä lähdettiin kohti Vantaata, ja kaikkien miesten lempitavarataloa - Ikeaa!

Etsinnässä oli kahdet spottivalot olohuoneeseen, riippuvalaisin makuuhuoneeeen ja pöytälamppu vauvanhuoneeseen. Olohuoneen valojen kriteereinä oli valkoinen runko ja...siinäpä se. Spotit eivät oikeen koskaan ole jaksaneet kiinnostaa, ja nytkin pidin niitä välttämättömänä pahana matalahkossa olohuoneessamme, jonka riippuvalaisimet olisivat vetäneet tukkoon. Löydettiin Ikean viereisestä Kodin1:stä kuitenkin tavallista persoonallisempi malli, ja nyt olen kyllä tyytyväinen niihin. Vielä puuttuu seiniltä taulut, joita niillä korostaa, mutta pikkuhiljaa olohuone alkaa saada lisää kodikkuutta ja lämpöä. 



Toisena valaisimena olohuoneesta löytyy Eero Aarnion tuplakupla. Sen sain muutama vuosi sitten lahjaksi mieheltäni :) 



Seuraavaksi oli sitten riippuvalaisimen ja pöytälampun metsästys. Olin kyllä alustavasti katsonut netistä joitakin malleja, mutta visio saattaa muuttua paikan päällä ihmetellessä. Isäntä onnistuu muuten aina taktikoimaan Ikea-reissun niin, että aikaa pyörimiseen on mahdollisimman niukasti, ja ainakin ensimmäisen kerroksen mallihuoneet tulee juostua läpi. Iltapäivällä odottava neuvola-aika toimi tällä kertaa tulena hännän alla, ja mentiin vauhdilla alakerran "keräily osastolle". 

Makuuhuoneeseen etsin valkoista isohkoa riippuvalaisinta. Nyt varmaan kaikki sisustajaexpertit (jotka tietysti lukevat blogiani) pyörittelevät silmiään, mutta olin valmis hyväksymään sinne ihan sen perinteisen paperisen pallovalaisimen. Ainakaan en halunnut mitään liian krumeluuria tai raskasrakenteista. Kattokruunut ja kristallit oli siten poissuljettuja. Valitsemamme varjostin on rypytyksineen tyyliltään hieman romanttisempi kuin mitä olin aluksi suunnitellut. Musta johto antaa kuitenkin edes vähän särmää ja tarpeeksi yksinkertainen muoto miellytti silmää.  




Yöpöydän valaisin on tällä hetkellä jemmassa lattialla, koska sen läpinäkyvä varjostin läpäisee valon vähän turhankin kirkkaasti. 





Vauvanhuoneen lipaston päälle oli hakusessa pöytävalaisin. Itseltäni löytyi äitini taiteilijatädin tekemä varjostin, joka kaipasi tietysti jalkaa, mutta myös tuekseen toista varjostinta. Varjostin on muuten tehty leivinpaperista, joka on maalattu ja taiteltu. Aika helppo tapa muuttaa omien lamppujen ilmettä, jos vaan jaksaa alkaa kokeilemaan! Näitä varjostimia löytyy eri näköisinä ja kokoisina monien sukulaisteni kotoa. Täytyy joku kerta napata kuvia niistä ja esitellä tarkemmin. Halusin vauvan/lastenhuoneeseen jonkin värikkään ja ehkä hieman satumaisen valaisimen piristämään vaaleaa yleisilmettä. Kirkas lasijalka raikastaa kokonaisuutta, ja päällimmäisen varjostimen alla on miniversio makuuhuoneen isosta varjostimesta. Täytyy sanoa, että oon ihan rakastunut tohon yhdistelmään. Sopivan söpö, mutta kuitenkin ajaton.





Tämän huoneen katosta roikkuu vanha makuuhuoneenvalaisimemme, jonka pitsiä muistuttava pinta sopi nyt paremmin pienen tytön huoneeseen.



Vierashuoneen ja keittiön valaisimet on äidiltäni saatuja. Halusin keittiöön jonkun yksinkertaisen mallin. Aluksi haaveilin jostakin vanhasta tehdasvalaisimesta, jonka kulunut ja maskuliininen muotokieli toisivat vaihtelua keittiön ilmeeseen. Vielä en kuitenkaan sellaista löytöä ole tehnyt -koska löytö sen on oltava, jollen halua maksaa siitä omaisuutta- mutta ehkä vielä joskus. Muistin kuitenkin, että lapsuudenkodissani meillä oli keittiössä sellainen kiva simppeli valaisin, ja äitini vintiltä se kulkeutui meille. Parasta jossakin vanhassa esineessä on aina se, että sillä on itselle muistoarvoa ja tarina. 





Vierashuoneen varjostimella ei vielä montaa tarinaa ole kerrottavana, mutta sen väri ja malli sopivat huoneen teemaan. Varjostimesta lähtee valot päällä aika suuri kuvio. Jossakin muussa huoneessa se olisi saattanut olla liian levoton ja käydä pidemmän päälle kyllästyttämään. Nyt sitä tulee sen verran harvoin kuitenkin pidettyä päällä, että on ainoastaan hauska lisä ja yksityiskohta.






Vierashuoneen toisena valaisimena on tuon samaisen edellä mainitun taiteilijatädin minulle ylioppilaslahjaksi antaman rungon ja Pentikin varjostimen yhdistelmä. Se sopi väreiltään huoneeseen, ja erilaisia valonlähteitä yhdistelemällä pystyy muutella tunnelmaa ja kirkkautta. 


Näillä olisi nyt tarkoitus selvitä pimenevistä syysilloista, ja kotikin näyttää taas asteen enemmän kodilta. 
Tunnelmallista syksyä kaikille! :)